Kulttuuriskidi

1.       Ikean Knopparp-sohva. Meillä on näitä sohvia kaksi kappaletta ja ne ovat juuri sopivan kokoisia lapsille köllötellä. Itse asiassa, kun sohvalle laittaa lastenpatjan, siitä saa helposti myös päiväkoti-ikäiselle sopivan sängyn! Tuote on helppo kasata, sen saa alle satasella ja iso plussa lapsiperheessä on nopeasti irrotettava, konepestävä päällikangas. Sohvalla on lisäksi 10 vuoden takuu eli se on kestävä. Sen voi siis ostaa ekologisestikin hyvällä omalla tunnolla.  2.       Puupalikat . Nämä puupalikat, jotka ovat ylijäämätuotteita leikkimökin rakentamisesta, ovat olleet meillä hittilelu. Erityisesti B-poika on kunnostautunut insinöörinä ja rakentaa milloin vankilaa, milloin autotallia.  3.      Me&I takit. Ruotsalainen Me&I valmistaa vaatteita mahdollisimman ekologisesti ja kestävästi – näistä asioista voi lukea lisää yrityksen nettisivuilta www.meandi.com . Meillä erityisen käytännölliseksi koettu vaateparsi on brändin puuvillaiset verkkatakit. Sellaiset lö

Kuva Pixabay. Kuvan napa ei liity blogin kirjoittajaan! Synnytin neljä lasta kahdessa vuodessa . Ei siis liene yllätys, että vatsanseutuni estetiikka on hieman kärsinyt, etenkin kun toinen raskauksista oli kolmosraskaus.   Kolmosraskaus piti sisällään viisi kuukautta vuodelepoa, jonka seurauksena lihasvoimani katosi olemattomiin. Outoa kyllä, en saanut vatsalihasten erkaumaa mutta napatyrän sain – ja koska raskauden tuloksena oli kolme lasta, en ole voinut ennen tätä kesää napatyrää leikkauttaa. Leikkauksesta nimittäin seuraa muutaman viikon nostelukielto, jonka toteuttaminen ei olisi onnistunut lasten kanssa.  Nyt kolmoset ovat siinä iässä, että he osaavat liikkua ja totella puhetta.  Oli siis aika antaa kirurgin veitsen sivaltaa napani paikoilleen.  En osannut jännittää leikkausta etukäteen juuri laisinkaan. Ajattelin, että sektioon verrattuna se on pikkujuttu. Leikkauspöydällä minuun iski kuitenkin jonkin sortin paniikki ja tärisin kauttaaltani. Siinä pöydällä sitä

Kuva Pixabay    1.     En kadu yhtään hetkeä, jonka olen viettänyt lapseni kanssa, mutta kadun jokaista hetkeä, jolloin olen stressannut työasioita lapseni läsnäollessa. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö katuisin töissä käymistä. En todellakaan. Lapseni on monella tapaa nauttinut päiväkodista ja saanut sieltä ihania ystäviä ja eväitä elämään. Minä olen nauttinut monesta asiasta työelämässä. Olen kuitenkin koko ajan yhä enemmän sitä mieltä, että nykyaikana töihin liittyvä valtava kiire, stressi ja 24/7-tavoitettavuus ovat, noh, en viitsi tässä kirjoittaa mistä ne ovat, sanottakoon vain, että ne ovat hyvinkin tarpeettomia ja haitallisia ilmiöitä. 2.     Lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat ovat maailman kärsivällisimpiä ihmisiä.  Kun vein esikoisen ensimmäistä kertaa päiväkotiin, en tajunnut laisinkaan kuinka ihania ihmisiä hänen hoitajansa ovat. Tulen kaipaamaan kuulumisten vaihtoa heidän kanssaan! Varsinkin kolmosteni vauvavuotena esikoiseni hoitajat tuntuivat monesti oleva

Kuva Pixabay Vanhempainvapaalla tuli mietittyä  monenmoisia verkkopalveluita, jotka olisivat helpottaneet elämää vauvan ja taaperon kanssa. Yksi niistä idiksistä oli jonkinmoinen yhteisöllinen verkkopalvelu, jossa olisi jaettu vinkkejä kaikesta kivasta puuhasta ja tapahtumista, joihin mennä lasten kanssa.  No, eihän siitä mitään tullut. Helsinkiläinen isä, Lasse Iskanius , kuitenkin mietti ihan samaa noin nelisen vuotta sitten ollessaan vanhempainvapaalla tyttärensä kanssa. Iskanius sai jotain aikaiseksikin, päinvastoin kuin meikäläinen. Pari vuotta sitten hän kollegoineen perusti Sandis.co -palvelun. Sandiksessa ideana on jakaa tietoa siitä, minne mennä muksujen kanssa ja esitellä myös lapsiperheystävällisiä liikkeitä ja ravintoloita.  Iskaniuksen mukaan Sandiksen pääasiallinen käyttäjäryhmä tällä hetkellä on perheet, joissa on 1–7-vuotiaita lapsia, mutta tarjontaa voisi hyvinkin laajentaa niin vauvaperheille kuin kouluikäisten lasten vanhemmille.   Palvelun käyttäjät v

Viime viikolla osallistuin Sitran järjestämään Ilmastohuippukokoukseen. Ja tosiaan, huipulla siellä oltiin – isoäitini vanha laukku käsivarressani ja rikkinäiset leggarit jalassani. Tilaisuuden puhujina oli nimittäin sellaisia fiksuja ihmisiä kuin esimerkiksi Presidentti Niinistö ja Ranskan entinen pääministeri Laurent Fabius . Tämä Fabius muuten on avainhenkilö siinä, että kuuluisa Pariisin Ilmastosopimus saatiin aikaiseksi vuonna 2015, joten hän todella tietää mistä puhuu kun ilmastoasioista on kyse.   Kokouksessa oli niin paljon tärkeää asiaa ja ajatuksia heräsi, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Tässä muutama helposti sulateltava huomio muksujemme tulevaisuudesta. 1. Ilmastonmuutos tulee, sitä ei voi enää estää. Fabius esimerkiksi totesi, että nykymenolla ilmasto lämpenee +2 celciusastetta vuoteen 2050 mennessä. Tämä on 50 vuotta aikaisemmin kuin Pariisin Ilmastosopimuksessa (siis kolme vuotta sitten) ennakoitiin.  2. Ilmastonmuutoksesta puhutaan joskus ilmaston

Synnytin esikoiseni vuonna 2012. Se on sama vuosi, jolloin Ranskassa asuva kirjailija  Pamela  Druckerman  julkaisi teoksensa  Kuinka kasvattaa bébé .  Kirja teki ranskalaisesta lastenkasvatustaidosta jonkinmoisen kansainvälisen ilmiön ja itsekin Druckermanin kirjaan turvauduin ja turhauduin kun yritin ymmärtää, miksi vauvani vain ei suostunut nukkumaan kuuluisasti  läpi yön kuten ranskalaiset ikätoverinsa tuntuivat tekevän . Tähän  ranskalainen lastenkasvatus ja parisuhde  -ilmiöön on tarttunut myös suomalainen, Etelä-Ranskassa perheensä perustanut kirjailija  Helena Liikanen-Regner. Juttelin Helenen kanssa hänen uusimmasta kirjastaan  Mon Amour – Ranskalaisen parisuhteen jäljillä. ”Suomalainen mies taas haluaisi mielellään rinnalleen levänneen ja hyväntuulisen, jopa seksikkään naisen, mutta ei toisaalta mielellään antaisi tämän levätä saati nyt käydä missään kauneudenhoidoissa. Ainakaan jos on jotain kotihommia rästissä tai saunan katto pantava uusiksi.” Näin H

"Anteeksi, mutta voisinko minä päästä tästä välistä pois!" tiuskaisee nuori nainen Lidlin kassajonossa  puristaen kallista merkkilaukkuaan. Hän on tullut ruokaostoksille siistiin pukuun pukeutuneen poikaystävänsä kanssa, pusuja vaihdetaan ja kassahihnalla on rakastuneen nuoren parin illallinen. Tyttö mulkaisee minua ja toista ikäistään naista, joka seisoo jonossa minun takanani. Tai tarkemmin sanottuna, tämä toinen nuori nainen seisoo niin lähellä minua, että hänen olkansa painaa käsivarttani vasten. Hän haisee vahvasti tupakalle ja hän keskittyy kaikin voimin siihen, että pysyy pystyssä. Naisen takana on hänen poikaystävänsä, joka ei voi olla kovin paljon vanhempi kuin parikymppinen. Nuoren miehen pää riippuu alaspäin täydellisen alistuneesti, katse tiiviisti jaloissa ja koko olemus huokuu syvää häpeää. Mies selvästikin tietää, mitä hänen kaltaisistaan ihmisistä ajatellaan. Kun kiertelin Lidlin käytävillä, näin heti tämän epäonnisen kaksikon. Heidän päihtynyttä laahust

Olen telttaillut tasan kerran elämäni aikana. Se tapahtui wieniläisen lammen rannalla, jossa ystäväni järjesti juhlat. Muuten olen tietoisesti vältellyt majoittumista paikoissa, joissa ei ole omaa suihkua, vessaa ja puhtaita lakanoita. Joten on mielenkiintoista, että kun vierailin Riihimäen Erämessuilla , satojen eränkävijöiden keskellä minuun iski valtava tarve ostaa teltta, virveli ja kenties kanoottikin. Vilahti mielessäni myös ajatus eräoppaaksi ryhtymisestä (vinkki, jos joskus tällaista yritystoimintaa mainostan, kiertäkää minut kaukaa!). Että semmoista se ryhmäpaine saa aikaiseksi ihmisessä – ja onneksi minulla oli rahaa mukana vain kymppi. Vaikken siis eräihmisiä olekaan, oli messuilla yllättävän paljon katseltavaa. Ihastuin suuresti ajatukseen puussa nukkumisesta. Sellainen onnistuisi suomalaisen Tentsilen puihin asennettavissa teltoissa (www.tentsile.fi). Suomalaista muotoiluosaamista edusti koivusta pyöriä valmistava Wiilubike (www.wiilubike.fi) ja jos vain en olisi to

1. Ajan hitaus Lapsuuden kesien kuuluu olla hitaita. Niiden aikana ehtii venähtää pituutta, löhötä sohvalla, seurata muurahaisia ja tylsistyäkin niin, että syksyllä on taas kiva palata arjen pariin. 2. Läsnäolo Ylös, ulos ja päiväkotiin. Kimpsut kasaan, Prismaan ja kotiin – ja oho, sitten onkin aika harjata hampaat. Niin se arki liian usein menee. Kesällä harjoitellaan läsnäoloa; sitä, että äiti vain istuu sohvalla, juo rauhassa kahvia ja on läsnä niin fyysisesti kuin henkisesti kun joku häntä tarvitsee. 3. High-point Jottei menisi homma siirappiseksi, niin haluan että jokainen lapseni saa kesällä myös reissata johonkin. Köyhä kun olen, reissut eivät ole mitään kovin ihmeellisiä. Esikoinen pääsee Tallinnaan ja Pärnuun, muut Puuhamaahan, Kotkaan tai Hirvensalmelle. 4. Puistoilu Kesällä puistoon mennään pidemmäksi aikaa kerrallaan. Eväät otetaan mukaan ja yritetään kutsua myös kavereita paikalle. 5. Hyvä mieli Hyvä mieli ei nyt tarkoita mitään fanfaareita ja ilotulituksia vaan

Tavoitteenani on, että jokainen muksuni saa kokea ruotsinristeilyn kerran elämässään, eli tänä keväänä raahasin risteilylle Silja Symphonylle mukanani kaksi 3,5-vuotiasta poikaani. ( Vuosi sitten kävin risteilyllä   yhden  poikani ja tyttäreni kanssa.  Jutun voi lukea täältä  http://kulttuuriskidi.blogspot.com/2017/05/kuinka-selvita-ruotsinristeilyn-buffet.html  ). Toinen pojista oli se sama, joka oli mukana edelliselläkin kerralla. Hän toimikin loistavana matkaoppaana veljelleen! B-poika taasen oli laivassa ensimmäistä kertaa ja silminnähden hermostun ut. ”Uffoaako laiva?” Hän kyseli useaaan otteeseen.  Jouduin miettimään vastausta hetken.  Jos sanoisin, että ei, laiva ei uppoa , saattaisin valehdella. Enhän minä voinut tietää, tuleeko laiva uppoamaan.  Tajusin kuitenkin nopeasti, että olen äiti ja näissä hetkissä äidin kannattaa ottaa riski ja näytellä täydellisen itsevarmaa.  Odotukseni laivareissun suhteen  eivät olleet korkeat. Pojilla