2 x 3-vuotiaat ja 1 x äiti Ruotsissa risteilemässä

























Tavoitteenani on, että jokainen muksuni saa kokea ruotsinristeilyn kerran elämässään, eli tänä keväänä raahasin risteilylle Silja Symphonylle mukanani kaksi 3,5-vuotiasta poikaani. (Vuosi sitten kävin risteilyllä yhden poikani ja tyttäreni kanssa. 
Jutun voi lukea täältä http://kulttuuriskidi.blogspot.com/2017/05/kuinka-selvita-ruotsinristeilyn-buffet.html ).
Toinen pojista oli se sama, joka oli mukana edelliselläkin kerralla. Hän toimikin loistavana matkaoppaana veljelleen!
B-poika taasen oli laivassa ensimmäistä kertaa ja silminnähden hermostun ut.
”Uffoaako laiva?” Hän kyseli useaaan otteeseen. 
Jouduin miettimään vastausta hetken. 
Jos sanoisin, että ei, laiva ei uppoa, saattaisin valehdella. Enhän minä voinut tietää, tuleeko laiva uppoamaan. 
Tajusin kuitenkin nopeasti, että olen äiti ja näissä hetkissä äidin kannattaa ottaa riski ja näytellä täydellisen itsevarmaa. 

Odotukseni laivareissun suhteen eivät olleet korkeat. Pojilla on kova uhmaikä ja olin valmistautunut maassa makaaviin ja huutaviin lapsiin. 
Yllätyin kuitenkin iloisesti. Silja Symphonyn leikkihuone on toimiva, juuri sopivan kokoinen poikieni ikäisille lapsille. He keksivät siellä leikkejä aina pitkiksi pätkiksi kerrallaan, eivätkä pahemmin uhitelleet toisillekaan lapsille. 
Laivan lelukaupasta kävimme ostamassa yhdet lelut – kiikarit, eivätkä lapseni koko matkan aikana kitisseet lisää leluja.
Söimme illalliset laivan ravintoloissa – El Capitanissa ja Happy Lobsterissa. Molemmilla kerroilla poikani tilasivat ruoan hienosti itse (hampurilainen ja ranskalaiset ja lohta ja ranskalaiset) ja söivät niin nätisti ja reippaasti, että kanssaruokailijat loivat heihin ihastuneita katseita.
Siinä sitä kelpasi äidinkin hymyillä tyytyväisenä!

Aamupalat laivan buffet-ravintolassa eivät sujuneet aivan yhtä loistavasti. Muksut ahtoivat naamaansa muutaman nakin ja keskittyivät sen jälkeen (äänekkääseen) leikkiin. Buffet-ravintola on muutenkin kovin epäkäytännöllinen silloin kun reissaa pienten lasten kanssa yksin. Lapset eivät oikein jaksa kulkea äidin mukana keräilemässä ruokia mutta heitä ei vielä voi jättää yksinkään pöytään odottamaan. Onneksi tajusin vallata lasteni kanssa suojaisan kulmapöydän, josta ei ollut kuin yksi tie ulos. Näin sain tehtyä pikaisia reissuja santsaamaan ruokaa ja kahvia. 
Hyttimme oli A-luokan hytti, jossa on sänkypaikka kolmelle, näköala merelle ja hattivatti-lamppu.
Illalla olisimme halunneet käydä lasten diskossa, mutta jälleen kerran – iltaunisten lasten vanhempana – valitan siitä, että disko alkaa kovin myöhään illalla. Eivät minun ipanani pysy hereillä kello kahdeksaa pidempään!

Ruotsin päässä heräsimmekin sitten näppärästi jo kello 5.30 aamulla. Onneksi hytissämme oli ikkuna, sillä pojat saivat aikansa kulumaan kiikaroimalla veneitä ja minä ihastelin ja haaveilin ruotsalaisista huviloista.
Toukokuu on ollut lämmin ja niin oli päivämme Tukholmassakin. Rehellisyyden nimissä en jaksanut keksiä mitään ihmeellistä ohjelmaa lapsilleni, sillä laivamatka oli heistä jo kovin jännittävä. Silja Symphony parkkeeraa itsensä Tukholman Östermalmille ja kävelimme (pojat istuivat rattaissa) läheiseen leikkipuistoon Parklek Tessinparkeniin. Se muistutti kovasti kotimaamme leikkipuistoja ja siellä oli jopa aivan samanlainen leikkiauto kuin omassa lähipuistossamme. 
Leikin jälkeen kävelimme isohkon puistoalueen läpi ostoskeskukseen, Fältöversteniin, jossa kävimme ruokakaupassa. Kun kassissa oli kana- ja lohisalaattia, vichya, leipää ja mansikoita, pistimme piknikin pystyyn puistossa. 
Sitten olimmekin jo valmiita palaamaan takaisin laivaan täysin tyytyväisinä. Junibackenit ja muut, niiden aika on sitten ehkä meidän perheellä myöhemmin. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meille iski täit!

Meidän kevään parhaat tavarat top 5

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa