Tekstit

Prinsessat baletissa – Prinsessa Ruususen ja Tuhkimon matkassa

Kuva
Tanssija Eun-Ji Ha muuttuu Prinsessa Auroraksi. Balettimaailman ehkä fiksuin veto koskaan oli tehdä klassikkoprinsessoista Prinsessa Ruususesta ja Tuhkimosta balettiversiot. Niiden kautta sukupolvi toisensa jälkeen on päässyt tutustumaan ja ihastumaan klassisen baletin maailmaan. Prinsessa Ruusunen -baletin ensimmäinen versio luotiin jo 1800-luvun lopulla, Disney teki samaisesta tarinasta elokuvan yli 50 vuotta myöhemmin. Tuhkimosta syntyi baletti 1940-luvulla. Tänä syksynä molemmat prinsessabaletit pyörivät myös Suomen Kansallisbaletissa: Prinsessa Ruusunen on ohjelmistossa parasta aikaa ja Tuhkimo saa ensi-iltansa marraskuussa. On keskiviikkoaamu ja seuraan Kansallisbaletissa kun tanssija toisensa jälkeen rientää meikkaukseen ja sieltä baletin aamutunnille. Tänään on nimittäin Prinsessa Ruususen kenraaliharjoitus. Paikalla on ainakin paha haltiatar Carabosse (Giuseppe Martino), Aurora (eli prinsessa Ruusunen, eli tässä tanssija Eun-Ji Ha) ja yksisarvinen (Hatice Cagla Ertür

Kolme hotellia Virossa – Park Inn by Radisson SAS, Hedon Spa ja Tallinks Spa & Conference Hotel

Kuva
Hedon Spa kuuluu Pärnun hotellien parhaimmistoon. Kävimme taas Virossa, tällä kertaa uutuutena Tallinnan lisäksi myös Pärnussa. Aivan ihana paikka! Tässä vähän näkökulmaa hotelleihin, joissa yövyimme. Joskos tästä olisi jollekulle iloa. 1. Park Inn by Radisson SAS,Central Tallinn, Tallinna.  Tämä hotelli oli tosi kiva. Sijainti on loistava sataman lähettyvillä keskustassa. Hotellissa kaikki sujui mutkattomasti ja huone oli todella iso – niin iso, että siellä olisi voinut järjestää vaikkapa pienimuotoisen lasten diskon. Uni tuli hyvin, meteliä ei kuulunut ja tarvittaessa olisimme voineet varata itsellemme myös porealtaan ja saunan. Illallisen söimme hotellin ravintolassa, joka oli sekin oikein hyvä. Muksu vetäisi lasten minihampurilaisen, jonka pihvi oli kuitenkin isompi kuin perus-juustomäkkärissä. Itse söin halloumi-hampurilaisen ja se oli kenties paras hampurilainen, jota olen koskaan syönyt. Tämä hotelli vetää lähes täydet kaupunkihotellipisteet niin minulta kuin muksultakin.

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa

Kuva
Olen viimeaikoina paljon miettinyt eroperheiden lasten elämää. Mediassa sitä käsitellään suhteellisen yksoikoisesti, milloin kulloisenkin trendin mukaan, mutta itse lasten todellisuus jää kuitenkin usein hieman varjoon. Kuva Pixabay Siksipä kiinnitin huomiota kirjassa Perhe ja tunteet (Gaudeamus, 2018) Kimmo Jokisen ja Jana Mikatsin artikkeliin Lähisuhteet lapsen arjessa.  Lyhyesti kerrottuna, tässä artikkelissa pohditaan lasten sosiaalisia tilanteita heille arjessa olevien tärkeiden ihmisten kanssa. Mielenkiintoisia löydöksiä on useita; esimerkiksi se, että isä- ja äitipuolet eivät juurikaan saa lapsilta mainintoja ja se, että tyttöjen positiivisimmat kokemukset liittyvät monesti äitiin ja poikien isään.  Erityisesti minua kuitenkin jäi mietityttämään se, että kyseisessä tutkimuksessa mainintoja liikuntaharrastuksista antoivat lähes ainoastaan ydinperheiden lapset. Todennäköisesti ydinperheiden taloudelliset ja ajalliset resurssit ovat paremmat kuin muissa perhemuodoissa,

Lähilomailua mökillä – Niklandiassa kaikki osaavat mökkeillä

Kuva
Lapsen riemu. Kuten moni ikäpolveni ihminen, vietin lapsuuteni kesät mökillä. Ja mökillä tarkoin nyt ihan "oikeaa" mökkiä – siis sellaista yhden huoneen tupaa, jossa ei ollut vettä eikä sähköä – en mitään nykyajan huvilaa. Koska tällainen kesämajoitus oli minusta normaalia, kiinnostus mökkeilyä kohtaan lieveni kun kasvoin. Vuosiin en voinut käsittää, miksi kukaan raahautuisi hyttysten syötäväksi korpeen kun voi matkustaa Etelä-Eurooppaankin. Mutta vuodet kuluivat ja maailmaa tuli nähtyä. Aloin ymmärtää korven eksotiikkaa. Sitten syntyivät lapset ja yhtäkkiä ajatusmaailmani oli taipunut  siihen, että kyllä lapsen pitää mökille päästä. Mutta minulla ei ole mökkiä, ei autoa eikä juuri rahaakaan. Tietysti meillä on käytettävissä sukulaisten kesänviettopaikat, mutta joskus olisi kiva käydä mökillä myös omaehtoisesti. Mutta toinen ongelma on se, että oikeasti en osaa nostaa kaivosta vettä, en sytyttää puusaunaa enkä hallitse mitään muitakaan taitoja, jotka olisivat niinsa

Asuntomessutalot lapsiperheen näkövinkkelistä

Kuva
Tällainen sänky kelpaisi meillekin. Lapseni menivät isälleen ja minä mamma lähdin yksin  reissuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010! Keski-ikäistymistä (ja köyhyyttä) ei voi välttää, joten siinä missä aiemmin olisin karannut New Yorkiin tai Espanjaan, nyt lähdinkin yhdeksi yöksi Poriin asuntomessuille. Eikä siinä mitään, noin maailman mittakaavassa Pori on huomattavasti eksoottisempi matkakohde kuin vaikkapa se New York. Mutta siis, asuntomessut. Tänä vuonna ne pidetään Porin Karjarannassa, parin kilometrin päässä Porin keskustasta. Pori on aivan ihastuttava kaupunki ja olenkin täällä miettinyt, että mikä ihmeen hinku ihmisillä itseasiassa on muuttaa sinne Helsingin suuntaan? Tämä kaupunkihan on ihan unelma! Karjarannasta on alueena muodostumassa miellyttävä. Aluetta leimaa sen reunalla kulkeva Kokemäenjoki, jossa näin lämpöisenä päivänä suhaavat suppailijat ja melojat. Ja vaikka joki luo viihtyisyyttä, näin neljän pienen lapsen äitinä täytyy myöntää, että olisin hermoraun