Lähilomailua mökillä – Niklandiassa kaikki osaavat mökkeillä

Lapsen riemu.

Kuten moni ikäpolveni ihminen, vietin lapsuuteni kesät mökillä. Ja mökillä tarkoin nyt ihan "oikeaa" mökkiä – siis sellaista yhden huoneen tupaa, jossa ei ollut vettä eikä sähköä – en mitään nykyajan huvilaa.
Koska tällainen kesämajoitus oli minusta normaalia, kiinnostus mökkeilyä kohtaan lieveni kun kasvoin. Vuosiin en voinut käsittää, miksi kukaan raahautuisi hyttysten syötäväksi korpeen kun voi matkustaa Etelä-Eurooppaankin.
Mutta vuodet kuluivat ja maailmaa tuli nähtyä.
Aloin ymmärtää korven eksotiikkaa.
Sitten syntyivät lapset ja yhtäkkiä ajatusmaailmani oli taipunut  siihen, että kyllä lapsen pitää mökille päästä.

Mutta minulla ei ole mökkiä, ei autoa eikä juuri rahaakaan. Tietysti meillä on käytettävissä sukulaisten kesänviettopaikat, mutta joskus olisi kiva käydä mökillä myös omaehtoisesti. Mutta toinen ongelma on se, että oikeasti en osaa nostaa kaivosta vettä, en sytyttää puusaunaa enkä hallitse mitään muitakaan taitoja, jotka olisivat niinsanotusti oikealla mökillä tärkeitä eloonjäämisen kannalta.

Sitten löysin Niklandian. Se Hausjärvellä sijaitseva "mökkimaailma", joka pitää sisällään neljä lampea ja kuusi mökkiä. Niklandian rakensi reilut kymmenen vuotta sitten Jarkko Niklander yhdessä vanhempiensa kanssa. Ideana on tarjota mökkielämyksiä kaikille – niin yrityksille kuin yksityisille asiakkaillekin.

Minä vietän Niklandiassa yhden yön poikani kanssa. Tätä on odotettu, sillä meillä on harvoin mahdollisuutta olla ihan kahdestaan. Majoitumme Saarilammen mökissä, joka minun kokemuksellani menee kategoriaan "huvila". Mökissä on 70 neliötä, eli olkkari, keittö ja kaksi makuuhuonetta sekä sauna ja wc. Suihku sijaitsee saunassa. Lisäksi mökissä on iso, viihtyisä kuisti, jolta on näkymät lammelle.

Mökki, joka muistuttaa huvilaa. 

Poikani on kovin innostunut mökistä. Hän juoksee sisään ja ulos paljain varpain ja minä olen tyytyväinen. Tuossa hän elää lapsuuttaan niinkuin minä sen muistan – vapaana kulkemaan mökin ja pihan väliä. Mutta kun ensihuuma kaikkoaa, tulee eteen vapauden haaste: pitäisi keksiä tekemistä, ihan itse! Minulle se oli muksuna helppoa, sillä ainoana lapsena olin tottunut viihdyttämään itseäni. Omilla ipanoillani on aina veli tai sisko vierellään, joten leikkiminen ilman leikkikaveria on heille vieras konsepti. Tässä kohtaa joudun käyttämään aika paljon energiaa poikani kannustamiseen ja lopulta päätän katkaista tilanteen laittamalla meille illallista.

Puuttelliset erätaitoni eivät ole täällä ongelma, sillä käytössä on kaikki mukavuudet mikrosta kahvinkeittimeen. Ja hupsista, niin sujahtaa lihapullat ja ranskalaiset uuniin. Saunan lämmitys muodostuu kuitenkin haasteeksi, sillä vaikka kuinka yritän saada polttopuut tuleen, eivät ne ryökäleet syty. Onneksi Niklandian "isäntä" Jarkko saapuu paikalle tuomaan meille pyyhkeitä ja tarkistamaan paljun lämpötilaa, joten samalla hän laittaa kiukaaseen tulen.

Ja niin, se palju. Paljut ovat tulleet Suomen mökeille ja koteihin oikein ryminällä viime vuosina. Ja onhan se mukava. Poikakin on sinne tohkeissaan tulossa, kunnes ymmärtää että päälle pitäisi laittaa kellukkeet. Ne kellukkeet ovat pinkit – ja pinkki on kuulemma tyttöjen väri, joten metakkahan siitä syntyy ja poika palaa sisälle leikkimään vaikka armahdankin hänet kellukkeista.
Itse nautin paljusta kuitenkin täysin siemauksin. Niklandian mökit on rakennettu nimittäin sillä tavoin fiksusti, että vaikka mökkejä on suhteellisen lähekkäin useampi, olo on kuitenkin kuin olisi syvemmälläkin yksinäisessä metsässä.
Lampeen emme kumpikaan uskaltaudu, sen verran kylmä kesäpäivä kohdalle sattui.

Sitten vietämme illan ja seuraavan aamupäivän kuten joskus ennen oli tapana. Emme tee oikeastaan mitään. Se tuntuu hassulta arjen pyörityksen jälkeen ja siihen joutuu itseään hieman tsemppaamaan – muistuttamaan, että tämä on ihan ok.

Ensikesänä me tulemme uudestaan, ehkä jopa hieman isommalla porukalla, vaikkapa kaverienkin kesken.

Niklandia sijaitsee Hausjärvellä, lähellä Oitin kylää. Lisätietoja www.niklandia.fi