Kulttuuriskidi

Modernin taiteen museo Kiasma on yksi suosikkikohteistani Helsingissä lasten kanssa. Syksyllä osallistuin Kiasmassa lasten taidepajaan 5-vuotiaani kanssa. Työpajaa piti käsityökoulu Robotti ja siellä tehtiin sähkötaidetta – siis jotain, joka oli minulle ja tytölleni ennestään täysin vierasta. Käytännössä sähkötaide tarkoitti sitä, että tyttö sai erilaisia ”vempaimia” ja johtoja. Johtoja yhdistelemällä ”vempaimet”, kuten esimerkiksi koira tai ankka, alkoivat liikkua ja äännellä. Tyttöni oppi lähes heti yhdistämään johdot oikein, minä en hiffannut systeemiä ollenkaan. Viime vuonna kävin Kiasman taaperoiden taidepajassa kahden parivuotiaan kanssa. Taidepajassa sai tehdä sitä, mitä kaikki lapset rakastavat – eli maalata seinille. Pakollisen alku-ujostelun jälkeen taaperoni olivat innoissaan – niin innoissaan, että ruiskuttivat minutkin maaleilla pinkiksi. Kiasman lasten ja taaperoiden taidepajoihin pääsee osallistumaan museon pääsylipun hinnalla.

Helsinki International Horse Show eli HIHS . Se tuo minulle paljon muistoja mieleen. Pikkutyttönä seikkailin siellä kuin satumaassa, myöhemmin palasin paikalle Suomen Ratsastajainliiton Hippos -lehden päätoimittajan roolissa. Viime vuonna kävin HIHS:in lasten matineassa tyttäreni kanssa. Hän rakasti showta: pieniä poneja, prinsessoja ja poliisiheppoja. Teimme tapahtumasta todellisen juhlan yöpymällä Scandic Paasi -hotellissa ihan kahdestaan. Tänä vuonna menimme HIHS:iin uudestaan. Otimme mukaan myös yhden tyttäreni veljistä, nyt 3-vuotiaan. Yövyimme jälleen Scandic Paasissa. Tyttäreni odotti kovasti hotellin ”lastenlahjaa” eli paketillista tatuointeja. 3-vuotias etsi aamulla keittiötä hotellihuoneen peilin takaa. Itse HIHS:in lastenmatinea oli tyttärelle jälleen elämys. Hän seurasi ponien estekisoja jännittyneenä ja ilmoitti haluavansa ensi vuonna mukaan showhun ratsastamaan. Minä en hänelle ponia vielä luvannut, keppariratsastusta kyllä. 3-vuotias ei olisi millään mal

Kun yksi lapsistani oli hieman reilun vuoden vanha, olin h ä nen kanssaan hampurilaisravintolassa. Samassa ravintolassa istui tummaihoinen mies. Tytt ä reni halusi syliini ja tuijotti miest ä intensiivisesti. ” She has never seen a black person before, ha? ” Mies naurahti. “ Yep..., ” vastasin ja nolostuin. Mies onneksi otti tilanteen rennosti. Hieman vanhempana lapseni tuli p ä iv ä kodista ja sanoi: ” Min ä en pid ä tummista ihmisist ä . ” Yritin udella perusteita. Niit ä ei tullut. Olin hieman j ä rkyttynyt. Minun korviini kommentti kuulosti rasistiselta, mutta tied ä n toki, ettei p ä iv ä koti-ik ä inen sit ä niin ajatellut. Sitten kaivoin kaapista Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen lastenkirjan Menn ää n jo naapuriin. Loppukes ä st ä ilmestyneen kirjan teemana on erilaiset perheet – nimeen omaan eri kulttuuritaustoja omaavat perheet. Kirjan avulla lapsi p ää see tutustumaan niin irakilaisen, amerikkalaisen kuin ghanalaisen heimokuninkaa