Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Kiasmassa skidin kanssa

Kuva
Modernin taiteen museo Kiasma on yksi suosikkikohteistani Helsingissä lasten kanssa. Syksyllä osallistuin Kiasmassa lasten taidepajaan 5-vuotiaani kanssa. Työpajaa piti käsityökoulu Robotti ja siellä tehtiin sähkötaidetta – siis jotain, joka oli minulle ja tytölleni ennestään täysin vierasta. Käytännössä sähkötaide tarkoitti sitä, että tyttö sai erilaisia ”vempaimia” ja johtoja. Johtoja yhdistelemällä ”vempaimet”, kuten esimerkiksi koira tai ankka, alkoivat liikkua ja äännellä. Tyttöni oppi lähes heti yhdistämään johdot oikein, minä en hiffannut systeemiä ollenkaan. Viime vuonna kävin Kiasman taaperoiden taidepajassa kahden parivuotiaan kanssa. Taidepajassa sai tehdä sitä, mitä kaikki lapset rakastavat – eli maalata seinille. Pakollisen alku-ujostelun jälkeen taaperoni olivat innoissaan – niin innoissaan, että ruiskuttivat minutkin maaleilla pinkiksi.

Heppoja HIHSissä

Kuva
Helsinki International Horse Show eli HIHS. Se tuo minulle paljon muistoja mieleen. Pikkutyttönä seikkailin siellä kuin satumaassa, myöhemmin palasin paikalle Suomen Ratsastajainliiton Hippos-lehden päätoimittajan roolissa. Viime vuonna kävin HIHS:in lasten matineassa tyttäreni kanssa. Hän rakasti showta: pieniä poneja, prinsessoja ja poliisiheppoja. Teimme tapahtumasta todellisen juhlan yöpymällä Scandic Paasi -hotellissa ihan kahdestaan. Tänä vuonna menimme HIHS:iin uudestaan. Otimme mukaan myös yhden tyttäreni veljistä, nyt 3-vuotiaan. Yövyimme jälleen Scandic Paasissa. Tyttäreni odotti kovasti hotellin ”lastenlahjaa” eli paketillista tatuointeja. 3-vuotias etsi aamulla keittiötä hotellihuoneen peilin takaa. Itse HIHS:in lastenmatinea oli tyttärelle jälleen elämys. Hän seurasi ponien estekisoja jännittyneenä ja ilmoitti haluavansa ensi vuonna mukaan showhun ratsastamaan. Minä en hänelle ponia vielä luvannut, keppariratsastusta kyllä. 3-vuotias ei olisi millään malttanut istua 1,5 tunti…

Monikulttuurisia perheitä

Kuva
Kun yksi lapsistani oli hieman reilun vuoden vanha, olin hänen kanssaan hampurilaisravintolassa.
Samassa ravintolassa istui tummaihoinen mies. Tyttäreni halusi syliini ja tuijotti miestä intensiivisesti.
”She has never seen a black person before, ha?” Mies naurahti.
“Yep...,”vastasin ja nolostuin.
Mies onneksi otti tilanteen rennosti.
Hieman vanhempana lapseni tuli päiväkodista ja sanoi: ”Minä en pidä tummista ihmisistä.”
Yritin udella perusteita. Niitä ei tullut. Olin hieman järkyttynyt. Minun korviini kommentti kuulosti rasistiselta, mutta tiedän toki, ettei päiväkoti-ikäinen sitä niin ajatellut.
Sitten kaivoin kaapista Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen lastenkirjan Mennään jo naapuriin.
Loppukesästä ilmestyneen kirjan teemana on erilaiset perheet – nimeen omaan eri kulttuuritaustoja omaavat perheet. Kirjan avulla lapsi pääsee tutustumaan niin irakilaisen, amerikkalaisen kuin ghanalaisen heimokuninkaankin perheen elämään. Kaikkiaan perheitä on mukana 18.
Jokainen kirjan tarina per…