Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Liian aikuinen (ja tylsä) leikkimään?

Kuva
5-vuotiaani halusi Hakaniemen Leikkiluolaan. Mikäs siinä, ajattelin. Olemme käyneet Leikkiluolassa monta kertaa aiemminkin ja nyt uusittuna, se on oikein passeli peuhupaikka tyttäreni ikäiselle lapselle. Painotan sanaa lapselle . Ensimmäiset 30 minuuttia tyttö oli hieman pallo hukassa. ”Äiti, minne sinä haluat, että minä menen?” hän kysyi. ”Voi kulta, voit mennä minne haluat”, vastasin. Istuin sohvalla ja kannustin lastani ottamaan tilanteesta ilon irti. Jotenkin tuntui, että hän ei oikein osannut. Samalla minulla oli huono omatunto, sillä muut vanhemmat ilottelivat pallomeren liepeillä ja tunneleissa muksujensa kanssa. Pitäisikö minunkin mennä lapseni mukaan? Nykyaikana arvostetaan kovasti leikkiä. Leikkimisen arvostaminen on edennyt siihen pisteeseen, että myös vanhempien odotetaan aktiivisesti leikkivän lastensa kanssa ja nauttivan siitä. Se on ajatus, joka olisi herättänyt hilpeyttä menneissä sukupolvissa ja joka on monessa kulttuurissa vieras. Se on myös ajat

Bye Bye palomies Sami

Kuva
Olen kasvanut epäluuloiseksi muovin suhteen. En yhtään ole vakuuttunut sen ympäristöystävällisyydestä tai terveysvaikutuksista. Neljän päiväkoti-ikäisen lapsen äiti joutuu kuitenkin jatkuvasti taistelemaan muoviroinan keskellä. Poikieni viimeisin villitys on Palomies Sami. He ovat fanaattisia muun muassa Prismasta löytyviin Palomies Sami -härpäkkeisiin. Ei minulla mitään kyseisiä leluja vastaan ole, mutta sitä vastaan on, että ne hajoavat heti ensikättelyssä. Palomies Samilta on tippunut käsi, pelastushelikoptereilta romuttuneet pelastusköydet ja lisäksi leluissa on paljon niin pieniä lisäosia, että ne hukkuvat kolmevuotiaiden käsittelyssä noin viiden minuutin sisällä. Arvaatte varmaan, mikä itku siitä syntyy! Ja arvaatteko senkin, kuinka monta tuntia pieni poika jaksaa tallustaa äidin housunhelmassa kiinni ja anoa, että ”mennään ostamaan uusi. Nyt heti!!!!” Menisinhän minä, jos a)     Minulla olisi enemmän rahaa. b)     En tuntisi huonoa omaatuntoa siitä, että hukutan m

Uikkarit mukaan Haikon kartanoon!

Kuva
Haikko ja kaksi lasta. Uikkarit mukaan vai ei? Vastaus on, ehdottomasti joo! Haikon kartano ei tosin ole varsinaisesti perhekylpylä. Iltaisin kylpyläalueelle ei edes saa tuoda alle 12-vuotiaita lapsia. Ja jep, se on sääntö, jonka kyllä ymmärrän varsin hyvin. Tässä minun visiittini Haikossa 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa. Saapuminen: Haikon kartanoon on suhteellisen hankala saapua ilman omaa autoa. Bussi Porvoon keskustasta kulkee paikanpäälle kerran tai pari tunnissa, mutta pimeässä marraskuun illassa ajatus bussista ei innosta. Taksimatka maksaa parikymppiä. Hotelli: Haikon kartano on upea, mutta downside on se, että suurin osa hotellihuoneista sijaitsee 70-luvun kerrostalolähiötä muistuttavassa rakennuksessa. Toisaalta, lasten kanssa tämä on ehkä parempi vaihtoehto kuin arvokas kartanorakennus. Hotellihuone on mukavan kokoinen ja riittävän viihtyisä. Mahdumme kaikki kolme hyvin nukkumaan sängyssä ja siinä on kiva loikoilla ja lukea. Vierailumme aikana hotelli on