Bye Bye palomies Sami

Olen kasvanut epäluuloiseksi muovin suhteen. En yhtään ole vakuuttunut sen ympäristöystävällisyydestä tai terveysvaikutuksista.

Neljän päiväkoti-ikäisen lapsen äiti joutuu kuitenkin jatkuvasti taistelemaan muoviroinan keskellä.

Poikieni viimeisin villitys on Palomies Sami. He ovat fanaattisia muun muassa Prismasta löytyviin Palomies Sami -härpäkkeisiin.

Ei minulla mitään kyseisiä leluja vastaan ole, mutta sitä vastaan on, että ne hajoavat heti ensikättelyssä. Palomies Samilta on tippunut käsi, pelastushelikoptereilta romuttuneet pelastusköydet ja lisäksi leluissa on paljon niin pieniä lisäosia, että ne hukkuvat kolmevuotiaiden käsittelyssä noin viiden minuutin sisällä.

Arvaatte varmaan, mikä itku siitä syntyy! Ja arvaatteko senkin, kuinka monta tuntia pieni poika jaksaa tallustaa äidin housunhelmassa kiinni ja anoa, että ”mennään ostamaan uusi. Nyt heti!!!!”

Menisinhän minä, jos

a)    Minulla olisi enemmän rahaa.

b)    En tuntisi huonoa omaatuntoa siitä, että hukutan maailmaa muovijätteeseen.

c)     En joka kerta lelua katsoessani miettisi, että onko joku kiinalainen pikkulapsi joutunut sitä tekemään.