Kulttuuriskidi

Maailman paras näkymä. Ensivaikutelma ei ole huumaava. Lastenrattailla ja pyörätuolilla  liikkuvat ohjataan sisälle Sokos Hotel Flamingoon jonkinlaisen kellaria muistuttavan välitilan kautta.  Jos olisi pakko kirjoittaa kauniisti, tilaa voisi kenties kutsua  rosoiseksi.  ”Ei mennä, ei, ei”, kolmevuotiaani reagoi välittömästi.  Hotellin vastaanotto on onneksi miellyttävämpi kokemus ja kun poikani uhkaa pissahädällä, vastaanottovirkailija ripeyttää toimintaansa kiitettävästi.  Saamme hotellihuoneen hotellin ylimmästä kerroksesta – olen tehnyt varauksen superior-huoneeseen. Huoneestamme on upeat näkymät: allamme komeilee rakennustyömaa ja edessämme nostureita. Alan huolehtia heräämmekö seitsemältä aamulla kolkkeeseen, mutta poikani riemu nostureista on niin suuri, että en anna ajatuksen häiritä mieltäni.  Huone on oikein miellyttävä, mutta kylmä. Yritän vääntää ilmastointia jokaiseen mahdolliseen suuntaan ilman menestystä. Luovutan.  Lepäämme hetken, jonka jälkeen vaihdam

Olen viime aikoina miettinyt paljon rajoja ja kunnioittamista. Nehän ovat kaksi asiaa, joilla on paljon yhteistä. Toisen ihmisen – ja itsensä – kunnioittaminen tarkoittaa monesti rajojen kunnioittamista. Kun puhutaan vanhemmista, lapsista ja lastenkasvatuksesta, kunnioittaminen on kuitenkin hieman epämuodikas sana. Ehkä siksi, että sanassa kaikuu helposti hierarkia ja se liipaisee myös pelkoa. En kuitenkaan tässä tarkoita kunnioitusta, joka on voitettu pelolla ja vaan rehellistä kunnioitusta, joka liippaa enemmänkin kohti arvostusta. Vanhempien pitää kunnioittaa lapsiaan. Tämän asian jotkut ymmärtävät mielestäni väärin. Lapsen kunnioittaminen ei tarkoita periksi antamista, eikä sitä että lapsen päästää helpolla. Lapsen kunnioittaminen tarkoittaa luottamusta lapseen. Viisivuotiaani joutuu siivoamaan omia jälkiään, koska minä kunnioitan häntä: tiedän hänen osaavan ja olevan siihen riittävän taitava. Lapsen kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että lapselta saa vaatia hänen omissa r

On jotenkin ironista, että kaiken niin sanotusti ihmiselle aikaa vapauttavan ja elämää helpottavan teknologian keskellä, unesta ja levosta on tullut luksustuote. Ihmisiä kehotetaan unilomille https://theculturetrip.com/north-america/usa/articles/sleep-vacations-could-be-2018s-hot-wellness-trend/ . Unen kerrotaan olevan uusi statussymboli.  https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2016/jun/01/sleep-habits-eight-hours-health-wellness-arianna-huffington ja asiasta ovat puhuneet suomalaiset huippuvalmentajat, fysioterapeutit ja lääkärit kuten Aki Hintsa ja Marko Yrjövuori https://www.hs.fi/elama/art-2000002926202.html . Tässä kohtaa minun tekee mieli tanssia pieni voittopolkka. Minä nukun hyvin! Ja ketä minulla on siitä kiittäminen? Lapsiani tietysti. Lapseni ovat aina olleet hyviä nukahtamaan, mutta heillä ei ole tahtonut riittää unta pitkäksi aikaa. Kun kolmoseni syntyivät, kaksivuotias esikoinen saattoi vielä heräillä useamman kerran yössä. Kolmosten kanssa pari ensimmä