Vanhempia kunnioittavat lapset, lapsia kunnioittavat vanhemmat


Olen viime aikoina miettinyt paljon rajoja ja kunnioittamista. Nehän ovat kaksi asiaa, joilla on paljon yhteistä. Toisen ihmisen – ja itsensä – kunnioittaminen tarkoittaa monesti rajojen kunnioittamista.
Kun puhutaan vanhemmista, lapsista ja lastenkasvatuksesta, kunnioittaminen on kuitenkin hieman epämuodikas sana. Ehkä siksi, että sanassa kaikuu helposti hierarkia ja se liipaisee myös pelkoa.
En kuitenkaan tässä tarkoita kunnioitusta, joka on voitettu pelolla ja vaan rehellistä kunnioitusta, joka liippaa enemmänkin kohti arvostusta.

Vanhempien pitää kunnioittaa lapsiaan. Tämän asian jotkut ymmärtävät mielestäni väärin. Lapsen kunnioittaminen ei tarkoita periksi antamista, eikä sitä että lapsen päästää helpolla. Lapsen kunnioittaminen tarkoittaa luottamusta lapseen. Viisivuotiaani joutuu siivoamaan omia jälkiään, koska minä kunnioitan häntä: tiedän hänen osaavan ja olevan siihen riittävän taitava.
Lapsen kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että lapselta saa vaatia hänen omissa rajoissaan ja välillä häntä saa jopa kannustaa kasvattamaan noita rajoja. Kunnioittaminen tarkoittaa lapsen tukemista, kun hän sitä tarvitsee, mutta ei lapsen paapomista.

Lapsienkin tulee kunnioittaa vanhempiaan. On totta, että kotini on lasteni koti, mutta se on myös minun kotini. Ja minä en esimerkiksi hyväksy sitä, että kodissani sanotaan rumia sanoja tai että toiselle huudetaan "kakkapää". En voi vaatia lapsiani käyttäytymään kaikkialla "ihmisiksi", sen valinnan he tulevat elämässään osittain tekemään itse. Mutta minä voin vaatia heitä käyttäytymään ihmisiksi kodissa, jonka jaamme.

Toisekseen, vanhemman velvollisuus on opettaa lapselle rajoja. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että haluan juoda aamulla aamukahvini rauhassa. Se tarkoittaa sitä, että vartin ajan en ole lasteni käytettävissä – paitsi tietysti hätätilanteissa. Istun sohvalla ja juon kahvini.
Mietin, olenko itsekäs? Sitten mietin, että ehkä en? Jos minä pyydän vartin rauhaa lapsiltani, tilanne opettaa heille myös tärkeää asiaa toisten ihmisten rajoista. Jos toinen pyytää, että rajaa ei rikota, pyyntöä tulee kunnioittaa, eikä omien rajojen esittäminen lähes koskaan ole itsekästä. Toivottavasti lapseni tämän elämänevään onnistuvat mukaansa nappaamaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilkka voi sattua lapsesi nilkkaan

Esikoiseni lähtee eskariin – minun vinkkini heille, joilla päiväkotiputki on vasta alkamassa

Asuntomessutalot lapsiperheen näkövinkkelistä