Kuinka selvitä ruotsinristeilyn buffet-pöydässä taaperon kanssa?

Istun Silja Linen Serenade-laivan Grand Buffet -ravintolassa matkalla Tukholmaan.

Revin lettuja palasiksi sormillani. Kyllä, sormilla, sillä sydämeni hakkaa kiivaasti ja aivoni työskentelevät tehokkaasti.

Ei ole aikaa hakea veitseä!

Kyseessä ei ole tulipalo, eikä muukaan välitön, henkeä uhkaava vaara. Kyseessä on buffet-pöytä ja seuralaiseni, eli 2,5-vuotias poikani ja 4,5-vuotias tyttöni.

Poikani on jo kerran heittäytynyt lattialle noin sadan ihmisen edessä: ”Makkaraa! Makkaraa!”

Se on tilanne, joka saa äidin hälytysvalmiuteen.

Nyt syömme kaikki kolme sitä makkaraa ja lettuja. Kiltti tarjoilija istutti meidät lasten buffet-pöydän viereen. Luulimme sen olevan hyvä idea, mutta nyt minunkin ateriani koostuu tenavien tarjoiluista. Koska matkalla ei ole mukana toista aikuista, eikä taaperoni osaa jonottaa tahi pysyä paikoillaan, en voi jättää häntä siskonsa kanssa pöytään odottamaan, jotta saisin haettua itselleni aikuisten ruokaa.

Onneksi vieressämme on mehuautomaatti. Tyttäreni on innoissaan, kun oppii käyttämään sitä. Hän juo noin litran omenamehua kahden senttilitran annoksissa.

Grand Buffetin aamiaisella olen fiksumpi kuin edellisenä iltana. En ota pöytää lasten buffetin läheltä, vaan hedelmäsalaatin kohdilta. Istutan taaperon syöttötuoliin. Siitä pois kiipeäminen kestää hetken, joten

ehdin hakea munakokkelin ja mansikoita – ja paljon muuta. Hätäpäissäni lastaan pari lautasta täyteen kaikkea eteeni sattuvaa ruokaa. Syömme siitä ehkä kuudesosan. Tunnen häpeää hävikistä.

Saman päivän illalliselle tajuan mennä 45 minuuttia myöhässä. Jonoja ei enää ole ja se nopeuttaa omaa ruoanhakuani huomattavasti. Kaiken lisäksi jaamme pöydän pariskunnan kanssa, jolla on kotona saman ikäiset lapset kuin omani ovat. Pariskunta on ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen viettämässä viikonloppua kahdestaan – ja he ovat onnellisia saadessaan katsoa minun pienokaisteni perään hetken.

Viimeisen risteilypäivän aamiaisella tunnen jo osaavani homman. Sydämeni ei enää hakkaa ylimääräisiä lyöntejä, vaan tottuneesti istutan taaperon tuoliinsa mehuautomaatin ja hedelmäsalaatin lähelle. Ruoanhakumatkalla luppoaikaa ei jää, ja taapero haluaa edelleen makkaraa, mutta onnistun kohdentamaan ruoat edellistä aamua paremmin. Makkaraa ja mansikoita taaperolle, sämpylää, kurkkua ja juustoa esikoiselle.

Löydän myös suklaamurot.

Luojalle kiitos!

Niiden avulla saan ostettua itselleni aikaa rauhalliseen aamukahviin.

Vinkit buffet-pöytään taaperon kanssa:

-          Älä istu lasten buffetin viereen, vaan sen tarjoilupöydän lähelle, jossa on sinulle mieluisinta ruokaa.

-          Jos haluat muksusi syövän jotain muutakin kuin makkaraa. Älä kerro tai näytä hänelle makkaraa!

-          Pyydä apua henkilökunnalta tai vieressä istuvilta. He voivat kenties pitää silmällä lastasi hetken.

-          Vältä ruuhka-aikoja: mene aamiaiselle aikaisin ja illalliselle hieman myöhässä.

-          Buffetissa on totuttu lapsiin. Anna lapsesi seikkailla pöydän ympäristössä kaikessa rauhassa, kun itse syöt.