Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Kesäteatteria Riksussa

Kuva
Vaikka olen opiskellut teatteria ja vuosien ajan siitä kirjoittanutkin eri lehtiin, en ole koskaan ollut kesäteatteri-ihmisiä. Ainut kesäteatterikokemukseni ennen tämän kesäistä Riihimäen Nuorisoteatterin Me Rosvoloita on itseasiassa ollut Ryhmiksen näytelmä Suomenlinnassa – noloa kyllä, en muista näytelmän nimeä, enkä vuotta.
No, nyt päädyin tyttäreni kanssa katsomaan Riihimäelle Me Rosvoloita, onhan Riihimäen Nuorisoteatteri maamme suurin lajissaan ja sen kasvatteja ovat muun muassa näyttelijät Aku Hirviniemi ja Janne Kataja.
Näytelmässä seikkailee maantierosvoperhe. Juoni alkaa siitä, että Rosvolat kaappaavat "sopivan keskiluokkaisen" 10-vuotiaan tytön, Vilja Tammiston. Käytän nyt termiä”sopivan”, sillä koko jutun ytimessä on rakennelma työväenluokan ja keskiluokan perheiden elämä

Saako toista sanoa sonniksi?

Kuva
Olin kerran miehen kanssa, joka riidan keskellä väitti, että mylvin kuin sonni.
Minä nousin aamiaispöydästä ja menin makuuhuoneeseen pidättelemään itkua.
Mylvivä sonni ei suinkaan ollut riitaisan suhteemme ilkein kommentti, joka välillämme oli singonnut.
Mutta siinä kohtaa minulle tapahtui käänne.
Tajusin, että en enää kestäisi sitä, että jatkuvasti jännitin toisen ihmisen sanoja.


Hieman historiaa tähän väliin.
Olin toki riidellyt aiemmissakin suhteissa, mutta tämä mies oli ensimmäinen kohtaamani, jolla oli tapana sanoa toisesta ilkeästi. Hänen kanssaan riidat eivät ikinä pysyneet riitoina aiheista, vaan lytätyksi tuli useimmiten myös persoonani, tapani, ilmeeni, ääneni ja arvomaailmani. Joskus, tosin harvemmin, edellä mainitut asiat kokivat karvaan tappion myös aivan viattoman oloisessa keskustelussa.
Lopulta uskoin olevani kaikin puolin karmea ihminen. Minuun muutti asumaan hä

VR - Ei lapsiperheen asialla: kokemuksia junamatkustamisesta

Kuva
Olen tänä kesänä tehnyt kaksi pidempää junareissua yhden 2,5-v:n ja 4,5-v:n kanssa. Maailman mittapuussa Suomen VR tarjoaa varmasti loistopalvelua. Junat ovat puhtaita, ne kulkevat suhteellisen hyvin ajallaan ja niissä on tilaa hengittää.Löydänpä silti valittamisen aihetta, onpahan junalipuilla meinaan hintaakin.
Ensimmäisellä reissulla meidän piti vaihtaa junia kaksi kertaa. Junanvaihto sinänsä ei ole ongelma, mutta VR toi hommaan pientä lisäjännitystä.
Kouvolassa vaihtoaikaa oli 10 minuuttia. Pikajunamme Lahti-Kouvola välillä kulki vartin myöhässäMenin leikkivaunuun muksujen kanssa odottamaan konnaria, jolta voisin varmistaa, että seuraava juna odottaa meitä Kouvolassa.
Vaan eipä tullut konnari.
Menimme ravintolavaunuun ja kysyin myyjältä, voisiko hän kuuluttaa konnarin paikalle.
”Kuulutuslaite on rikki”, kertoi myyjä. Pistin taaperon kärryihin ja ohjeistin leikki-ikäisen juoksemaan perässäni Kouvolassa, kunhan pääsisimme ulos junasta. Mutta emmepä noin vain ulos päässeetkään. Junan ov…

Syö nyt sitä tuttia!

Kuva
“Kyllä lapsi syö tuttia, jos sille tutin antaa.”
Näin minua neuvottiin, kun tuskailin sitä, että esikoiseni ei suostunut vaihtamaan tissiä tuttiin.
Nuo sanat ovat juuri sellaisia sanoja, joita väsynyt esikoisen äiti ei kaipaa.
Ja nyt, neljän lapsen äitinä, joista kolme lasta on samasta raskaudesta ja heistä kaksi on identtisiä, sanon vielä, että koko kommentti on täyttä puppua.
Se on niin, että vauva syö tuttia, jos hän haluaa syödä tuttia.


Esikoiselle ostimme tutteja kaikissa väreissä, brändeissä ja muodoissa. Epätoivon hetkenä kastoin tutin jopa sokeriveteen.
Mutta ei, tutti ei kelvannut.
Sitten tulivat A, B ja C, jotka ovat nyt noin 2,5-vuotiaita.
Meidän A-poika syö edelleen tuttia. Se on hänelle niin rakas, että en viitsi pakottaa häntä vielä siitä luopumaan.
B-poika, tuo A-pojan identtinen veli, ei ole koskaan huolinut tuttia.
C-poika söi tuttia 1-vuotiaaksi, jonka jälkeen hän täysin omaehtoisesti ilman yhtään itkua lopetti tutin syömisen.


Kerron vielä pottaharjoittelusta ja kasvist…