Saako toista sanoa sonniksi?





Olin kerran miehen kanssa, joka riidan keskellä väitti, että mylvin kuin sonni.

Minä nousin aamiaispöydästä ja menin makuuhuoneeseen pidättelemään itkua.

Mylvivä sonni ei suinkaan ollut riitaisan suhteemme ilkein kommentti, joka välillämme oli singonnut.

Mutta siinä kohtaa minulle tapahtui käänne.

Tajusin, että en enää kestäisi sitä, että jatkuvasti jännitin toisen ihmisen sanoja.  



Hieman historiaa tähän väliin.

Olin toki riidellyt aiemmissakin suhteissa, mutta tämä mies oli ensimmäinen kohtaamani, jolla oli tapana sanoa toisesta ilkeästi. Hänen kanssaan riidat eivät ikinä pysyneet riitoina aiheista, vaan lytätyksi tuli useimmiten myös persoonani, tapani, ilmeeni, ääneni ja arvomaailmani. Joskus, tosin harvemmin, edellä mainitut asiat kokivat karvaan tappion myös aivan viattoman oloisessa keskustelussa.

Lopulta uskoin olevani kaikin puolin karmea ihminen. Minuun muutti asumaan häpeä. Aivan yhtäkkiä, kesken kahvihetken kaverin kanssa tai vaikkapa työasioissa saatoin alkaa miettiä, että ehkäpä ääneni, ilmeeni ja ylipäätään ajatukseni ovatkin tosi noloja.

Se oli myös hämmentävää. Vaikka mies ei tuntunut pitävän mistään asiasta minussa ja tuntui halveksivan lähes kaikkea mikä minulle oli tärkeää hän näytti halveksuntansa jopa itseasiassa sitäkin kohtaan, että ylipäätään jotkut asiat olivat minulle tärkeitä niin hän ei lähtenyt pois.



Nyt joku lukija varmasti ihmettelee samaa, mitä minä olisin ennen suhdetta tähän mieheen ihmetellyt: Miksi minä en lähtenyt pois?
No, siksi, ett
ä siitä haaveesta, että mies joku päivä näkisi, että olenkin ihan ok tyyppi, oli vaikea päästää irti.



Sonni-kommentin jälkeen jäin miettimään, miksi minä aina niin mieleni pahoitin miehen sanoista. Tiedän parisuhteita, joissa ihmiset nimittelevät ja lyttäävät toisiaan vuosikymmenten ajan. Olen todistanut ympärilläni ties kuinka monta tilannetta, joissa pariskunnan toinen osapuoli on puhunut toiselle niin halveksivaan sävyyn, että minä olisin kääntynyt kannoillani tai tirauttanut itkut.

Kaksi kysymystä jäi pyörimään päässäni.

Onko minulla oikeus muuttaa toista? Jos minä en kestä ilkeilyä parisuhteessa, saanko vaatia toista muuttumaan? Totuushan on, että sonniksi haukkuminen ei varmasti kaikista tunnu yhtä pahalta. Todennäköisesti on olemassa naisia, jotka vain kohauttaisivat harteitaan moiselle ja ajattelisivat, että jaa, toi on taas vaan tota ja jatkaisivat eteenpäin.

Totta on varmasti myös se, että mies ei välttämättä tarkoittanut sanoja niin pahana kuin miltä ne minusta tuntuivat. Ehkäpä hän tuli kulttuurista, jossa toisen haukkuminen nyt vain oli osa normaalia kanssakäymistä perheen sisällä. Sellaistakin nimittäin on olemassa paljon.

Toinen kysymys oli, voisinko minä muuttua. Entäpä jos minäkin heittelisin ilmoille ilkeyksiä? Antaisin niin sanotusti samalla mitalla takaisin?

Olin jo kokeillut taktiikkaa aikani. Nimittelystä tuli helposti tapa se oli raukkamaisen helppo ase riidan keskellä. Aivot narikkaan ja sontaa suusta ulos.

Siitä tuli myös paha olo itselle. Se ei ollut minun mielestäni reilua. Käytin sievoisen määrän aikaa yrittääkseni päästä tavasta eroon.



Parisuhdeoppaissa aina neuvotaan, että riitojen keskellä toista ei saa haukkua vaan pitää pysyä asiassa.

Se on hieno ideaali.

Todellisuus on, että ihmiset tulevat erilaisista perhekulttuureista. Toisissa huudetaan ja soimataan, toisissa  vittuillaan, joissakin mökötetään, joissakin ei riidellä ollenkaan ja sitten on varmasti muutama niitäkin perheitä, joissa asiat aina neuvotellaan pöydän äärellä jalosti ja älyllisesti.

Parhaiten ehkä toimii parisuhde sellaisten ihmisten välillä, joiden riitelykulttuuri on sama. Vaikka suhde näyttäisi ulkopuolisesta helvetiltä, riitelevä pari ehkä kuitenkin puhuu keskenään samaa kieltä ja kykenee rakentamaan myös hyviä asioita helvettinsä rinnalle, joka sitten pitää heidät yhdessä.

Jos riitelykieli kuitenkin on eri, silloin no, riidellään siitä, miten pitäisi riidellä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meille iski täit!

Meidän kevään parhaat tavarat top 5

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa