Viihdekeskus Flamingo – ruotsinlaiva ilman laivaa ja Ruotsia
 |
| Maailman paras näkymä. |
Jos olisi pakko kirjoittaa kauniisti, tilaa voisi kenties kutsua rosoiseksi.
”Ei mennä, ei, ei”, kolmevuotiaani reagoi välittömästi.
Hotellin vastaanotto on onneksi miellyttävämpi kokemus ja kun poikani uhkaa pissahädällä, vastaanottovirkailija ripeyttää toimintaansa kiitettävästi.
Saamme hotellihuoneen hotellin ylimmästä kerroksesta – olen tehnyt varauksen superior-huoneeseen. Huoneestamme on upeat näkymät: allamme komeilee rakennustyömaa ja edessämme nostureita. Alan huolehtia heräämmekö seitsemältä aamulla kolkkeeseen, mutta poikani riemu nostureista on niin suuri, että en anna ajatuksen häiritä mieltäni.
Huone on oikein miellyttävä, mutta kylmä.
Yritän vääntää ilmastointia jokaiseen mahdolliseen suuntaan ilman menestystä. Luovutan.
Lepäämme hetken, jonka jälkeen vaihdamme jokaisen kylpylähotellivieraan nöyryytysasuun: Minä puen itselleni kylpytakin ja tohvelit, joissa näytän ylipainoiselta madamelta. Poikani sonnustautuu kalsareihin ja t-paitaan. Sitten siirrymme alakerran kylpylään hotellin julkisten tilojen kautta, joissa – jos kohteemme olisi mikä tahansa muu kuin kylpylä – saisimme varmasti poliisilta huomautuksen moisista vaatteista.
Flamingo Spa mainostaa itseään Suomen suosituimpana kylpylänä. Tuttavani ovat etukäteen varoitelleet minua, että kyseessä on ”ihmismakkarakeitto”.
Me olemme paikalla torstai-iltana, eikä tungosta onneksi ole. Ilahdun valtavasti kun näen, kuinka kookas pienten lasten oma allas on. Siinä on tilaa telmiä, norsu- ja käärmepatsaat, joiden alta voi polskia ja pari eri liukumäkeä. Tarjolla on myös kokoelma erilaisia leluja, joista kelluva mopo saa heti poikani pauloihinsa. Vesi on myös juuri sopivan lämpöistä – sellaista, että siinä tarkenee hyvin, mutta se ei ole ahdistavan kuumaa.
Iso plussa tulee myös siitä, että lastenaltaasta ei ole suoraa näköyhteyttä muihin altaisiin. Tämä vähentää lasten intoa karkailla yli rajojensa. Minä yritän houkutella poikaani tsekkaamaan tiluksia hieman laajemmaltikin, mutta hän ei innostu. Vietämme siis reilun tunnin lastenaltaassa ja lähdemme pois.
Puemme oikeat vaatteet yllemme ja lähdemme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Sokos Hotel Flamingo ja Flamingo Spa ovat osa Flamingon viihdekeskusta ja ostoskeskus Jumboa. Toisin sanoen, se on kuin ruotsinlaiva ilman laivaa ja Ruotsia mutta paremmilla shoppailu-mahdollisuuksilla.
Me valitsemme kreikkalaisen ravintolan Pikku Santorinin. Syömme molemmat maukasta kanaa ja minä juuri oikein maustettua kreikkalaista salaattia. Sitten lähdemme Jumbon puolelle Prismaan ostamaan vielä iltapalaa ja käymme jätskillä jätskibaarissa.
Poikani on kohta neljävuotias ja tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on mahdollisuus viettää näin pitkä aika kahdestaan. Minä luulen, että nautimme hetkestä molemmat.
Kun palaamme hotellihuoneeseemme, kylmä ilma lävähtää kasvoilleni. Hotellin vastaanottovirkailija tutkii tilanteen ja tulee johtapäätökseen, että huoneemme ilmastointilaite on rikki. Hän lupaa tarkistaa, voisiko hän siirtää meidät toiseen huoneeseen.
Hetken kuluttua hän palaa takaisin.
”Voisin siirtää teidät sviittiin. Sopiiko se?” Hän kysyy.
”No joo”, sanon ja yritän kuulostaa lakoniselta.
(Tässä kohtaa on syytä mainita, että hotelli ei tiennyt minun olevan bloggaaja, he eivät tienneet että olen kirjoittamassa heistä ja maksoin koko reissun omalla rahalla.)
Poikani hieman protestoi huoneen vaihtamista nosturinäkymien vuoksi, mutta nukahtaa tyytyväisenä sviitin jättimäiseen sänkyyn.
Sänky oli niin iso, että minä 174 senttiä pitkänä naisena mahdun hyvin pötköttämään selälläni jalat suorassa siinä ihan miten päin vain. Ja se on hyvä asia. Sillä jotenkin mystisesti pieni metrin mittainen poikani onnistuu nukkumaan niin leveästi, että yöllä katson parhaaksi siirtyä nukkumaan sängyn jalkopäähän.
Aamulla herään ja katselen ikkunasta nousevaa lentokonetta. Aikana ennen lapsia minäkin olisin kenties istunut siinä ja pudistellut päätäni vantaalaisille viihdekeskuksille.
Mutta lapset – he todella todella avartavat maailmaa.
Kommentit
Lähetä kommentti