Uikkarit mukaan Haikon kartanoon!

Haikko ja kaksi lasta. Uikkarit mukaan vai ei?

Vastaus on, ehdottomasti joo!

Haikon kartano ei tosin ole varsinaisesti perhekylpylä. Iltaisin kylpyläalueelle ei edes saa tuoda alle 12-vuotiaita lapsia. Ja jep, se on sääntö, jonka kyllä ymmärrän varsin hyvin.

Tässä minun visiittini Haikossa 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa.

Saapuminen: Haikon kartanoon on suhteellisen hankala saapua ilman omaa autoa. Bussi Porvoon keskustasta kulkee paikanpäälle kerran tai pari tunnissa, mutta pimeässä marraskuun illassa ajatus bussista ei innosta. Taksimatka maksaa parikymppiä.

Hotelli: Haikon kartano on upea, mutta downside on se, että suurin osa hotellihuoneista sijaitsee 70-luvun kerrostalolähiötä muistuttavassa rakennuksessa. Toisaalta, lasten kanssa tämä on ehkä parempi vaihtoehto kuin arvokas kartanorakennus. Hotellihuone on mukavan kokoinen ja riittävän viihtyisä. Mahdumme kaikki kolme hyvin nukkumaan sängyssä ja siinä on kiva loikoilla ja lukea. Vierailumme aikana hotelli on täynnä pikkujouluvieraita, mutta nukumme sikeästi eikä mitään meteliä kuulu. Iso plussa siitä!

Ruoka: Syömme aamupalan kartanon puolella. Aamupala on perinteinen, hieman paremman tason hotelliaamiainen. Viisivuotiaani osaa jo nauttia kauniista miljööstä, kolmevuotias hieman harjoittelee sitä, miten tilanteessa pitäisi käyttäytyä. Tarjoilijat ovat tehokkaita: yksi heistä vie lautaseni kesken ruokailun ja se aiheuttaa pojassani hämmennystä.

”Se vei äitin lautasen!” Poika huutaa hädissään.

Myöhemmin juomme limut kylpylän baarissa, joka on varsin miellyttävä paikka istuskella.

Kylpylä: Lapset ovat innoissaan siitä, että pääsevät uimaan. Menemme kylpylään heti aamupalan jälkeen eikä siellä ole vielä muita ihmisiä. Ajoitus on siis loistava. Ensimmäinen haaste on keksiä miten suihkut toimivat. En millään ymmärrä, miten muuttaa suihku käsisuihkusta yläsuihkuun.
Aluksi kylpylä tuntuu pieneltä, mutta kun muita ei ole paikalla, alamme pian nauttia olostamme. Ulkona on kaunis usva ja tyttäreni henkäilee innoissaan, kuinka ihana paikka on. Pääallas on liian syvä kahdelle uimataidottomalle lapselle, mutta sylissä he pääsevät vähän uiskentelemaan. Minun puoleltani tilanne vaatii kuitenkin koordinaatiota ja nopeita refleksejä.

Löydämme oman soppemme lämminvesialtaasta. Se on pieni ja sen pohjaan esikoiseni jalat ylettävät. Käymme myös elämyssuihkussa – todella pikaisesti. Suihkun ensimmäinen elämys on ukkonen, jota molemmat lapset pelästyvät. Emme ehdi odotella linnunlaulua, joka olisi ilmeisesti ollut seuraava numero.

Kaiken kaikkiaan kylpylä oli kiva lisä lomaamme ja kunhan lapset oppivat uimaan, vierailemme siellä varmasti uudestaan.