Pomppu ulos omasta kuplasta



Olen telttaillut tasan kerran elämäni aikana. Se tapahtui wieniläisen lammen rannalla, jossa ystäväni järjesti juhlat. Muuten olen tietoisesti vältellyt majoittumista paikoissa, joissa ei ole omaa suihkua, vessaa ja puhtaita lakanoita.
Joten on mielenkiintoista, että kun vierailin Riihimäen Erämessuilla, satojen eränkävijöiden keskellä minuun iski valtava tarve ostaa teltta, virveli ja kenties kanoottikin. Vilahti mielessäni myös ajatus eräoppaaksi ryhtymisestä (vinkki, jos joskus tällaista yritystoimintaa mainostan, kiertäkää minut kaukaa!).
Että semmoista se ryhmäpaine saa aikaiseksi ihmisessä – ja onneksi minulla oli rahaa mukana vain kymppi.

Vaikken siis eräihmisiä olekaan, oli messuilla yllättävän paljon katseltavaa. Ihastuin suuresti ajatukseen puussa nukkumisesta. Sellainen onnistuisi suomalaisen Tentsilen puihin asennettavissa teltoissa (www.tentsile.fi). Suomalaista muotoiluosaamista edusti koivusta pyöriä valmistava Wiilubike (www.wiilubike.fi) ja jos vain en olisi toipilaana leikkauksesta, olisin ehdottomasti kokeillut niin fat-bikella ajamista kuin jousiammuntaakin.
Lisäksi maailmani avartui kertarysäyksellä kun opiskelin tietolehtisen villisiasta (olen yhdistänyt eläimen lähinnä Asterix-sarjakuvaan), ymmärsin että on olemassa sellainenkin kuin Perinnejousimetsästäjäin Liitto Ry ja opin, että jotkut ihan oikeasti kalastavat kilpaa. Siitä en edelleenkään tajua mitään, koska omalla ymmärrykselläni kalastuksessa on kaikki kiinni tuurista. Mistäs sitä voi tietää missä päin järveä hauki luuraa?

Messuilla minulla oli kaverina esikoiseni. Hänestä kaikki oli niin kovin jännää, ettei hän oikein saanut sanotuksi sanaakaan ja ihan vielä hänellä ei riittänyt rohkeus kaikkien eri aktiviteettien testaamiseen. Metsästäminen on hieman hankala asia selittää lapselle, kun on itsekin hieman luonnosta vieraantunut. Liittyyhän metsästämiseen sellaisia isoja asioita kuin tappaminen ja aseet.
"Villieläimiä ei saa tappaa, ainoastaan kotieläimiä saa syödä", lapseni totesikin. Kotieläimillä hän lienee tarkoittanut sitä siististi muoviin pakattua jauhettua lihaa, jota ruokakaupasta saa.
En oikein tiennyt, miten asiaa olisi hänelle selittänyt – siis sitä, että itse asiassa metsästetyn riistan syöminen olisikin ehkä paljon eettisempää kuin ikävästi kutsutun tuotantoeläimen lihan napostelu.
Minä en pysty katsomaan edes esitystä, jossa metsästäjät ampuvat puusta rakennettuja eläimiä näytösmielessä, mutta samalla kanansuikale-kastike porisee iloisesti hellallani. Siinä vasta moraalista dilemmaa kerrakseen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meille iski täit!

Meidän kevään parhaat tavarat top 5

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa