Miehistä, naisista ja kotitöistä – kuka heiluttaa vessaharjaa?

”Menestyvän miehen takana on nainen, kuten myös usein menestyvän naisen” kirjoittaa kulttuurihistorijoitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto kirjassaan Paikka kaikelle.

Aalto perustaa väitteensä sille, että naiset tekevät edelleen suurimman urakan kodinhoidossa ja lastenhoidossa. Mies voi luoda uraa, kun nainen pyörittää arkea.

Tässä ei liene mitään uutta.

Mutta uutta on se, että jos perheessä nainen luo uraa, mies ei pyöritä arkea. Silloinkin naisen – erityisesti jos hänellä on lapsia – pitää usein turvautua sukulaisnaisten, naapureiden ja ammattilaisten apuun mitä tulee kotihommiin ja lastenhoitoon.

Samasta kirjasta löytyy mielenkiintoisia lukuja. Jopa 60 prosenttia miehistä kannattaa tasaista kotitöiden jakoa ja naisilla sama luku on 75 prosenttia.

Puhe onkin helpompaa kuin teot.

Mikseivät kotihommat sitten suuressa osaa perheitä mene tasan? Minä uskon, että osittain siksi, että jako miesten ja naisten hommiin on edelleen vahva. Miehet vaihtavat lamput ja tekevät rempat, naiset tekevät jatkuvaa arjen uusintamista ruoanlaiton, pyykkien ja siivouksen saralla.

Maatalossa tämä käy järkeen, mutta kaupungissa ei. Noita perinteisiä miestenhommia tuppaa nykyaikaisissa asunnoissa olemaan huomattavan vähän, etenkin jos asutaan vaikkapa kolmiossa Hesan keskustassa. Se, että mies putsaa tukkiutuneen viemärin kerran puolessa vuodessa, ei ”korvaa” sitä, että nainen pesee vessan vähintään viikottain puolen vuoden ajan.

Olen ehkä mielipiteeni kanssa yksin, mutta minun mielestäni Suomessa kotitöistä ja tasa-arvosta puhuttaessa isoin ongelma ei ole työnjako, vaan illuusio tasa-arvosta ja sen tavoittelusta. Jossain määrin juuri tämä illuusio estää sen, että naiset eivät saa arvostusta tekemästään työstä.

Yhä edelleen miehiä kehutaan kotitöiden tekemisestä ja lastenhoidosta kuin pikkulasta potalla käymisestä. Media on fiiliksissä, kun isät hoitavat lapsiaan. Itsekin olen kirjoittanut juttuja koti-isistä.

Naiset ovat kuitenkin hoitaneet vaikkapa vauvojensa yösyötöt vuosituhansia ilman miesten apua, ja montakos elokuvaa aiheesta on tehty?

Juuri tämän takia minä kieltäydyn katsomasta Yösyöttö-elokuvaa.

Tasa-arvo on todellista vasta sitten, kun miesten tekemät kotityöt ja lastenhoito muuttuvat yhtä näkymättömiksi kuin naisten tekemä, tai naisten tekemät koti- ja lastenhoitohommat alkavat saada yhtä paljon arvostusta kuin miesten vastaavat uroteot.

Ilana Aallon kirjasta vielä tässä sen verran, että kirja on aivan loistava! Aalto soljuttaa tekstissään faktaa ja mielipidettä ja viihdettä kotitalouksista ja tavaroista niin sujuvana virtana että harvoin vastaavaan törmää.