Onko köyhän lapsen kesä huono kesä?
Viime vuosina köyhien perheiden lasten kesälomista
on kannettu kovaa huolta. Useammassakin lehtijutussa on pohdittu sitä, että
köyhän perheen lapsi ei tee kesällä mitään.
Minäkin olen ollut huolissani siitä,
millaista kokemusmaailmaa omille lapsilleni karttuu kesän aikana, sillä me
olemme köyhä perhe. Siksipä lasteni kesälomalla kuskasin muksujani muun muassa Kotkassa,
Helsingissä, Tallinnassa ja Mikkelissä – vanhempieni rahoilla. Ja vaikka nämä
reissut olivat enemmän kuin riittävästi meidän taapero- ja leikki-ikäisille,
hieman kateellisena katselin heidän Facebook-päivityksiään, jotka kävivät
vaikkapa Espanjassa asti.
Sitten aloin miettiä oman lapsuuteni kesiä.
Mitä niihin kuului?
Leikkimistä kavereiden kanssa, hevosten hoitoa, mökillä oleskelua ja 4H-liiton maatilaloma. Kun olin 12-vuotias, kävimme Kyproksella.
Leikkimistä kavereiden kanssa, hevosten hoitoa, mökillä oleskelua ja 4H-liiton maatilaloma. Kun olin 12-vuotias, kävimme Kyproksella.
Millainen tunnemuisto minulle on jäänyt
kesistä? Ne olivat turvallisia ja rentoja.
1980- ja 1990-luvun lapsuus ei tietenkään ole
verrattavissa tämän hetken lapsuuteen. Todellisuus on eri, ja köyhyyskin on
muuttunut. Omassa lapsuudessani aika harva reissasi siinä mittakaavassa, missä
perheet nykyään tuntuvat reissaavan. Toisaalta, perheillä oli varaa mökkeihin
ja köyhimmilläkin usein siihen maatilalomaan. Lisäksi lapsilla oli kavereita.
Muistan, kun olin saman ikäinen kuin
esikoiseni nyt, 5-vuotias. Lähdin aamulla ovesta ulos, soitin kaverin
ovikelloa, ja jossain vaiheessa seuraksemme pihalle ilmestyi toinen ja
kolmaskin kaveri. Lähiöelämä oli lapsena mukavaa, sillä koskaan ei tarvinnut
olla yksin.
Olen huomannut, että nyt tilanne on toinen.
Asumme suhteellisen vilkkaasti liikennöityjen katujen varrella. Viisivuotiasta
ei voi päästää yksin hortoilemaan ystäviensä luo. Ja toisekseen, lomallakin
kaikilla on kiire. Aika harva loppujen lopuksi möllöttää kotona. Lasten
tapaamisetkin on aikataulutettava useimmiten jo hyvissä ajoin etukäteen.
En yritä tässä nyt glorifioida köyhää kesää,
enkä haikailla mennyttä. Yritän ehkä vain sanoa sitä, että ehkäpä kesä ilman
sen kummempia kokemuksia kuin leikki yhdessä ystävien kanssa ei ole huono kesä.
Perheen köyhyys ei siis ehkä olekaan uhka lapsen kesälle, vaan aivan muut
tekijät kuten vaikkapa vanhempien alkoholinkäyttö, stressi ja muut sellaiset
asiat, jotka joskus liittyvät köyhyyteen, joskus eivät.
Itse yritin selvittää, mitä asioita omat lapseni
mieluiten tekisivät. Tässä ovat vastaukset:
5-vuotias: ”Leikki kavereiden kanssa.”
3-vuotias A:”Jätskille, kirjastoon, mummille.”
3-vuotias B: ”Puistoon, kauppaan, kotiin.”
3-vuotias C: ”Junakauppaan.”
Nuo kaikki ovat toteutettavissa, vaikka ei
kovin rikas olisikaan.
Kommentit
Lähetä kommentti