Onko köyhän lapsen kesä huono kesä?



Viime vuosina köyhien perheiden lasten kesälomista on kannettu kovaa huolta. Useammassakin lehtijutussa on pohdittu sitä, että köyhän perheen lapsi ei tee kesällä mitään.

Minäkin olen ollut huolissani siitä, millaista kokemusmaailmaa omille lapsilleni karttuu kesän aikana, sillä me olemme köyhä perhe. Siksipä lasteni kesälomalla kuskasin muksujani muun muassa Kotkassa, Helsingissä, Tallinnassa ja Mikkelissä – vanhempieni rahoilla. Ja vaikka nämä reissut olivat enemmän kuin riittävästi meidän taapero- ja leikki-ikäisille, hieman kateellisena katselin heidän Facebook-päivityksiään, jotka kävivät vaikkapa Espanjassa asti.

Sitten aloin miettiä oman lapsuuteni kesiä. Mitä niihin kuului?
Leikkimistä kavereiden kanssa, hevosten hoitoa, mökillä oleskelua ja 4H-liiton maatilaloma. Kun olin 12-vuotias, kävimme Kyproksella.

Millainen tunnemuisto minulle on jäänyt kesistä? Ne olivat turvallisia ja rentoja.

1980- ja 1990-luvun lapsuus ei tietenkään ole verrattavissa tämän hetken lapsuuteen. Todellisuus on eri, ja köyhyyskin on muuttunut. Omassa lapsuudessani aika harva reissasi siinä mittakaavassa, missä perheet nykyään tuntuvat reissaavan. Toisaalta, perheillä oli varaa mökkeihin ja köyhimmilläkin usein siihen maatilalomaan. Lisäksi lapsilla oli kavereita.

Muistan, kun olin saman ikäinen kuin esikoiseni nyt, 5-vuotias. Lähdin aamulla ovesta ulos, soitin kaverin ovikelloa, ja jossain vaiheessa seuraksemme pihalle ilmestyi toinen ja kolmaskin kaveri. Lähiöelämä oli lapsena mukavaa, sillä koskaan ei tarvinnut olla yksin.

Olen huomannut, että nyt tilanne on toinen. Asumme suhteellisen vilkkaasti liikennöityjen katujen varrella. Viisivuotiasta ei voi päästää yksin hortoilemaan ystäviensä luo. Ja toisekseen, lomallakin kaikilla on kiire. Aika harva loppujen lopuksi möllöttää kotona. Lasten tapaamisetkin on aikataulutettava useimmiten jo hyvissä ajoin etukäteen.

En yritä tässä nyt glorifioida köyhää kesää, enkä haikailla mennyttä. Yritän ehkä vain sanoa sitä, että ehkäpä kesä ilman sen kummempia kokemuksia kuin leikki yhdessä ystävien kanssa ei ole huono kesä. Perheen köyhyys ei siis ehkä olekaan uhka lapsen kesälle, vaan aivan muut tekijät kuten vaikkapa vanhempien alkoholinkäyttö, stressi ja muut sellaiset asiat, jotka joskus liittyvät köyhyyteen, joskus eivät.

Itse yritin selvittää, mitä asioita omat lapseni mieluiten tekisivät. Tässä ovat vastaukset:

5-vuotias: ”Leikki kavereiden kanssa.”

3-vuotias A:”Jätskille, kirjastoon, mummille.”

3-vuotias B: ”Puistoon, kauppaan, kotiin.”

3-vuotias C: ”Junakauppaan.”

Nuo kaikki ovat toteutettavissa, vaikka ei kovin rikas olisikaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meille iski täit!

Meidän kevään parhaat tavarat top 5

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa