Ihanat Hippalot!


Kun muutin pois pääkaupunkiseudulta vuonna 2012, kuulin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnassa järjestettävistä Hippalot-festivaaleista. Hippalot on jo 1970-luvulta lähtien toiminnassa ollut perheille suunnattu taidefestivaali.

Muistan, kuinka elokuussa 2012 Hippalot olivat samaan aikaan helsinkiläisen Skidit-festarin kanssa – ja tietysti suuntasin nokka pystyssä kohti Stadia.

Ei olisi kannattanut. Skidit oli silloin painajaismainen kokemus: oli ahdasta ja hyvin vähän mitään mielekästä aktiviteettia.

Tänä vuonna pääsin sitten vihdoin Hippaloihin – ja siellä oli ihanaa!

En tiedä, johtuiko se sateisesta ilmasta vai mistä, mutta ruuhkan tuntua festareilla ei ollut kertaakaan ja nyt jo kaduttaa, että olin varannut hippalointiin vain yhden päivän.

Hippalot kestävät neljä päivää. Päivät koostuvat muun muassa erilaisista teatteriesityksistä, työpajoista, elokuvanäytöksistä, näyttelyistä ja vapaasta leikistä. Minä ja pian viisivuotias esikoiseni osallistuimme Kemian kekkerit -työpajaan ja katsastimme Dino-näyttelyn.

Minä olin innoissani työpajasta. Ajatus viisivuotiaasta kemian parissa tuntui niin kovin nykyaikaiselta, jotenkin älykkäältä – ja luojalle kiitos myös lapseni innostui siitä. Pajassa tehtiin koeputkeen sateenkaari, tutkittiin erilaisia aineita mikroskoopilla ja puhallettiin jättisaippuakuplia. Ihanaa pajassa oli myös se, että mukaan otettiin vain 10 lapsi-aikuisparia ja ohjaajia oli peräti kolme. Lipun olin onneksi ostanut hyvissä ajoin etukäteen. Lippu maksoi vain kahdeksan euroa.
Siitä hommasta ei tullut rahastuksen makua!

Dino-näyttelyssä oli jonkinmoisesta massasta (en nyt lähde arvuuttelemaan mistä aineesta massa oli tehty) rakennettuja dinoja, niiden munia ja luita. Esikoisella on nyt menossa kova dinosaurus-vaihe ja hän on kinunnut pitkään visiittiä Helsinkiin Luonnontieteelliseen museoon. Vierailumme Tallinnan vastaavassa museossa kuitenkin päättyi siihen, että muksu kirmasi niin peloissaan ulos, että oli syöksyä portaista alas. Täytetyt eläimet olivat hänelle sittenkin liikaa.

Hippaloiden Dino-näyttely tuntuikin olevan juuri passeli esikoiselle. Ensin hän hiippaili huoneessa varpaillaan ja piti minua tiukasti kädestä, mutta pian uteliaisuus voitti ja hän jo istui dinon selässä leveästi hymyillen.


Hippalot taas elokuussa 2018.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muumimuseo yllättää: Museossa viihtyvät aikuiset vähintään yhtä hyvin kuin lapset

Prinsessat baletissa – Prinsessa Ruususen ja Tuhkimon matkassa

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa