Anna lapsen olla rauhassa?

Kirjassaan Joutilaat vanhemmat Tom Hodgkinson tyrmää nykyaikaisen suorituskeskeisen vanhemmuuden.

Olen monessa asiassa Hodgkinsonin kanssa eri mieltä – esimerkiksi matkusteluun ja alkoholiin liittyvissä kohdissa – mutta kirjassa on kohtia, joiden puolesta liputan varauksetta.

Hodgkinson siteeraa kirjassa toista kirjailijaa, D.H. Lawrencea. Vaikka en missään nimessä pitäisi Lady Chatterleyn rakastajan kirjoittanutta kirjailijaa lastenkasvatusguruna, jäi tämä neuvo pyörimään päässäni: ”Miten lapsen kasvatus pitää aloittaa? Ensimmäinen sääntö: jätä hänet rauhaan. Toinen sääntö: jätä hänet rauhaan. Kolmas sääntö: jätä hänet rauhaan.”

Mahtavaa!
Olin viime kesänä esikoiseni kanssa Tallinnassa. Kadriorgin puiston leikkikentällä tunsin suurta vapautta. Paikalliset lapset leikkivät, äidit istuivat mekoissa ja aurinkolaseissaan penkeillä, juttelivat ja joivat kahvia.

Ihmeekseni esikoiseni, joka on kotipuistossaan tottunut aktiivisesti leikkiviin vanhempiin ja älähtää heti, jos yritän hetkeksikin istahtaa puistonpenkille, suostui touhuamaan itsekseen ja löysi jopa kaverin itselleen.

Omassa lapsuudessani tällainen oli normaalia. Aikuiset eivät jatkuvasti aktivoineet ja inspiroineet lapsiaan. He olivat aikuisia ja heillä oli aikuisten hommia.

En muista kärsineeni tästä. Keksin tekemistä itselleni.

Silti, nyt kun kehotan omia neljää lastani menemään leikkimään keskenään, jotta saan ruoan laitettua, tunnen piston sydämessäni. Ajattelevatko he, että en ole kiinnostunut heistä? Lapsi pitää jättää rauhaan, mutta lasta ei saa jättää yksin. Joskus tuntuu, että on vaikea tietää, missä raja menee.