Miltä näyttää äiti?

“Olet ihan saman näköinen kuin ennenkin!”       

Tämä on yleisin kommentti, jonka nykyään kuulen, kun tapaan vanhoja kollegoitani.

Kiitti kaverit, minua naurattaa.

Synnytin toki neljä lasta kahdessa vuodessa. Viime vuodet ovat olleet kiireisiä ja univajeen täyttämiä, eikä juuri kukaan ole minua nähnyt muutamaan vuoteen. Olen nimittäin ollut vauvakammiossa paitsi henkisesti, myös aika konkreettisesti.

Mutta silti?
Hiuksissani on takku, joka ei suostu aukeamaan.

Vatsallani roikkuu löysä makkara.

Ihoni on, tai no… ihoni ei hohda kuulaana kuin kesäyö.

Kaulaani on ilmestynyt ryppyjä.

Vaatteeni on hankittu seurakunnan kierrätyksestä, koska minulla ei enää ole varaa uusiin.

Ylähuulessani kasvaa viikset. 

”Hormoniviikset”, minua lohduttaa kosmetologi Minna Monthan, helsinkiläisen kauneushoitola Hillan omistaja. Niitä kuulemma näkee poikalapsia sisällään kasvattaneilla naisilla testosteronitason muutosten vuoksi. Minä kasvatin kohdussani kolme poikaa yhdellä kertaa.

En varmasti ollut näin repsahtanut ennen lapsia!

Ja toisaalta mietin, miltä minun neljän pienen lapsen äitinä pitäisi näyttää, kun kaikki edellä mainittu ei ilmeisesti riitä vastaamaan ihmisten näkemystä asiasta?

Pitäisikö silmäpussien valua poskilla? Hien virrata otsalla? Läskin löllyä ympärilläni?

Mikä on se mielikuva, jota me kannamme pienten lasten äitien ulkonäöstä?

Romahtanut, luulen.look

Ja uskokaa pois, siltä minusta tuntuu, kun katson peilikuvaani.

Suoraan sanottuna, en kuitenkaan juuri välitä asiasta. Siinä on jotain kovin vapauttavaa, kun ei tunne tarvetta olla viehättävä kenellekään – siinä, kun koko juttua ei edes ehdi pohtia.