Uhmaikäinen kävi oopperassa
Kuva Heikki Tuuli/ Suomen kansallisooppera |
Tiedättekö sen
tunteen, kun kolmevuotias huutaa uhmaansa rattaissa ja sinä haluaisit vain
käydä lumipenkalle istumaan ja jupisemaan, että miksi hemmetissä kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa?
Juuri tämän
tunteen koin, kun raahasin väsynyttä poikaani Suomen kansallisoopperaan
katsomaan miniooppera Tuhkimoa.
Olimme käyneet
poikani kanssa vastaavassa tuokiossa noin vuosi takaperin ja hän oli siitä
kovin innoissaan – mutta silloin hänellä ei ollutkaan uhmaikää.
Nyt rattaissa
istui raivoisa nuori mies, joka huusi ”Ooppera on tyhmä! Ooppera on tyhmä! Minä
haluan, haluan, haluan raitiovaunuun!”
Kansallisoopperan
minioopperat on suunnattu taaperoille ja päiväkoti-ikäisille. Idea on loistava:
Noin puolen tunnin setti puheella höystettyä oopperaa tenaville.
Kun olin vihdoin
saanut poikani tapahtumapaikalle, istui hän sylissäni. Musiikki
selvästikin vetosi häneen – laulu ja soitto. Mutta suhteellisen pitkät pätkät
puhetta eivät häntä jaksaneet kiinnostaa. Olen aiemminkin huomannut, että
näihin minioopperoihin on selvästikin sujautettu monologia ja dialogia, jonka
tehtävänä on lähinnä viihdyttää paikalla olevaa aikuisyleisöä. Joka kerta
joudun myös toteamaan, että se ei toimi, koska niinä hetkinä lapsen kiinnostus
esitystä kohtaan herpaantuu. Jos saisin antaa vinkin, ehdottaisinkin että nämä
lasten oopperat kannattaisi viedä läpi lähestulkoon pelkän musiikin voimin,
musiikkiin kun oikeastaan lapsi kuin lapsi reagoi myönteisesti.
Mutta, ensi
vuonna uudestaan! Silloin toivottavasti uhma on laantunut hieman ja olen saanut
takaisin sen kaikesta helposti innostuvan pojan, joka tämäkin kaveri aiemmin
oli. Nuo minioopperat ovat varsin helppo ja vaivaton yhteinen ohjelmanumero
lapsen kanssa. Liput maksoivat yhteensä parikymppiä, joten kukkaroakaan se ei verota
ylenpalttisesti.
Miniooppera Tuhkimo Suomen kansallisoopperassa huhtikuun loppuun saakka. Lisätietoja www.oopperabaletti.fi
Kommentit
Lähetä kommentti