Uhmaikäinen kävi oopperassa

Kuva Heikki Tuuli/ Suomen kansallisooppera

Tiedättekö sen tunteen, kun kolmevuotias huutaa uhmaansa rattaissa ja sinä haluaisit vain käydä lumipenkalle istumaan ja jupisemaan, että miksi hemmetissä kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa?

Juuri tämän tunteen koin, kun raahasin väsynyttä poikaani Suomen kansallisoopperaan katsomaan miniooppera Tuhkimoa.

Olimme käyneet poikani kanssa vastaavassa tuokiossa noin vuosi takaperin ja hän oli siitä kovin innoissaan – mutta silloin hänellä ei ollutkaan uhmaikää.

Nyt rattaissa istui raivoisa nuori mies, joka huusi ”Ooppera on tyhmä! Ooppera on tyhmä! Minä haluan, haluan, haluan raitiovaunuun!”

Kansallisoopperan minioopperat on suunnattu taaperoille ja päiväkoti-ikäisille. Idea on loistava: Noin puolen tunnin setti puheella höystettyä oopperaa tenaville.

Kun olin vihdoin saanut poikani tapahtumapaikalle, istui hän sylissäni. Musiikki selvästikin vetosi häneen – laulu ja soitto. Mutta suhteellisen pitkät pätkät puhetta eivät häntä jaksaneet kiinnostaa. Olen aiemminkin huomannut, että näihin minioopperoihin on selvästikin sujautettu monologia ja dialogia, jonka tehtävänä on lähinnä viihdyttää paikalla olevaa aikuisyleisöä. Joka kerta joudun myös toteamaan, että se ei toimi, koska niinä hetkinä lapsen kiinnostus esitystä kohtaan herpaantuu. Jos saisin antaa vinkin, ehdottaisinkin että nämä lasten oopperat kannattaisi viedä läpi lähestulkoon pelkän musiikin voimin, musiikkiin kun oikeastaan lapsi kuin lapsi reagoi myönteisesti.

Mutta, ensi vuonna uudestaan! Silloin toivottavasti uhma on laantunut hieman ja olen saanut takaisin sen kaikesta helposti innostuvan pojan, joka tämäkin kaveri aiemmin oli. Nuo minioopperat ovat varsin helppo ja vaivaton yhteinen ohjelmanumero lapsen kanssa. Liput maksoivat yhteensä parikymppiä, joten kukkaroakaan se ei verota ylenpalttisesti.

Miniooppera Tuhkimo Suomen kansallisoopperassa huhtikuun loppuun saakka. Lisätietoja www.oopperabaletti.fi